Narratiivin rakentaminen: Esports ja Super Bowl

Super Bowl on parhaiten tunnistettu mestaruustapahtuma amerikkalaisessa urheilussa. NFL:n amerikkalaisen jalkapallokauden huipentuma määrittää mestarin joka vuosi yhdellä ottelulla.

Olisiko Eli Manningin vuoden 2007 eeppinen yllätys ollut niin näyttävä, jos sarja olisi ollut paras seitsemästä, ja olisiko Bradyn lyömätön Patriots voinut voittaa johdonmukaisuudella? Vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Mitä muuta mestaruustaisto on, kuin lopullinen ratkaisun hetki? Päivä, jolloin tekosyyt eivät auta. Päivä, jolloin on oltava parhaimmillaan tai kärsittävä seuraukset. Sankareita löydetään sieltä, mistä kukaan ei odota, ja huippupelaajilla on joskus heikompi päivä, joka kääntää heidän uransa tarinan lopullisesti. Ne, jotka onnistuvat varastamaan tiukan ottelun, uskovat ikuisesti kohtaloon, kun taas sydämiä rikkovan tappion kärsivät kyseenalaistavat, miksi edes pelaavat.

Paikasta riippuen mestaruusottelu voi merkitä kaikkea tai ei mitään. Jos et välitä amerikkalaisesta jalkapallosta, ehkä tämän ottelun merkitys vaikuttaa massiivisesti ylilyödyltä ja ylimyydyltä. Ehkä sinulle urheilukaudet sumentuvat yhteen vaikuttavat vain aikuisille tarkoitetulta suuren rahan vuoristoradalta.

Jos olet seurannut urheilua vuosikausia tai rakastat sitä suuresti, Super Bowl on todennäköisemmin sinulle merkittävä. Ehkä se edustaa sinulle suurta yhteyttä perheeseen, kotiin ja perinteeseen – seuraat samaa joukkuetta kuin vanhemmat sukulaisesi samoin kuin he aiemmin. Tällaisille ihmisille peli itsessään toimii maansa, kansansa ja perintönsä ruumiillistumana. Se on huomattavan paljon enemmän kuin vain nahkapallon potkimista ja heittelyä edestakaisin kentällä.

Esportsin kehitys

Esports on kulkenut omaa kehityspolkuansa. Siinä missä aiemmin turnaukset olivat vain parhaita, mihin tietty järjestäjä pystyy, nyt ne ovat arvostettuja ja historiallisia tapahtumia itsessään. Ne huokuvat merkitystä, joka ylittää tietyn pelin ja jopa koko esportsin rajat.

Dota2:n ja League of Legendsin kaltaisissa peleissä kauden perusta on sama. Kaikki kulminoituu koko kilpailijaköörin finaaliin, jossa ratkeaa voittaja. Muita paremmin pärjääminen vuoden aikana on merkittävää, mutta ei yhtä merkittävää kuin The Internationalin tai LoL-maailmanmestaruuskisan voittaminen.

CS:GOssa ”suuri hetki” onkin yleensä sarja ”suuria hetkiä”. Lukuun ottamatta vuotta 2013, joka oli virallisten major-turnausten ensimmäinen vuosi, ja viime vuotta, jolloin major-turnauksia ei pidetty koronapandemian takia, Counter-Strikessa on perinteisesti pidetty useita major-turnauksia vuodessa. 1.6-versiossa nämä olivat teknisesti epävirallisia, sillä pelinkehittäjä ei järjestänyt niitä tai antanut niille hyväksyntäleimaa, kun taas modernilla CS:GO-aikakaudella on ollut keskimäärin kolme major-turnausta vuodessa ja viime aikoina määrä on laskettu kahteen.

Käytännössä näitä mestaruuksia käsitellään yhtä merkityksellisinä pelaajien uran kannalta, ja siten ne vastaavat enemmän tenniksen tai golfin grand slam -tyyppisiä piirejä kuin pohjoisamerikkalaisia urheiluliigoja, joiden lopussa on finaali.

Ratkaisun hetket

Kiinnostavinta ja julminta vuoden lopun mestaruusotteluissa ovat äärimmäiset huiput ja kuilut, joista kerrotaan Super Bowl -tarinoissa joka vuosi. Nämä eivät vain ratkaise hetkeä vaan aiheuttavat laineita, jotka vaikuttavat koko pelaajien uraan. Tästä näkökulmasta on helppo löytää esports-vertauksia ja alkaa saada kokoon kuvaa siitä, kuinka paljon henkistä energiaa perinteisten urheilulajien ja esportsin osallistujat käyttävät näissä turnauksissa.

Ehkäpä Super Bowlin, CS:GO Majorin tai The Internationalin tärkein vaikutus on se, kuinka ne pystyvät heti saamaan huomion sellaisilta, jotka eivät seuraa peliä säännöllisesti. 

Kokeile kertoa Aaron Rodgersille, että tämä oli hyvä kausi, kun hänellä oli MVP:n arvoinen kausi, pääsi konferenssin mestaruusotteluun kotona ja oli hakemassa toista Super Bowl -sormustaan. On helppoa ymmärtää, miksi tuo kaikki saattaa tuntua turhalta, kun pelit on pelattu ja hän joutuu odottamaan uutta yritystä Packersin riveissä uralla, joka alkaa jo hänen omien sanojensa mukaan olla ehtoopuolella.

Vastaavasti Oleksandr ”s1mple” Kostyliev on ollut tiukasti kiinni taistelussa parhaasta pelaajasta jo useiden vuosien ajan. Hän kuitenkin varmasti miettii major-voittojen puutetta urallaan. Kun pelaaja on saanut ja tehnyt kaiken muun, mitä muuta voisi odottaa? Ei ole hyödyllistä kuulla, että hän oli paras pelaaja vuoden muina päivinä, mutta major-turnauksen finaalissa näin ei ollutkaan, tai että hänen tiiminsä oli riittävän hyvä muina päivinä mutta ei itse majorissa.

Huippupelaajien uurastus on joskus todella traagista, kun parhaat eivät saa mestaruuksia omista kyvyistään huolimatta. Tähän perspektiiviin keskittymällä on helppo nähdä, miksi yksittäisten päivien suoritusten pohjalta tapahtuvan arvioinnin mielivaltaisuus katkeroittaa monia pelaajia.

Tämä epävarmuus on kuitenkin myös eeppisimpien altavastaajatarinoiden synnyinpaikka. Olisiko Eli Manningin vuoden 2007 eeppinen yllätys ollut niin näyttävä, jos sarja olisi ollut paras seitsemästä, ja olisiko Bradyn lyömätön Patriots voinut voittaa johdonmukaisuudella? Vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Vastaava CS:GO-tapaus on varmasti Cloud9:n voitto FaZe Clanista ELEAGUEn Boston Majorissa. Joukkue, jonka suoritukset ovat ”riittävän hyviä”, pääsee hetkeksi upeaan kuntoon ja jyrää parempien (ainakin paperilla) tiimien läpi historialliseen voittoon ainutkertaisella tavalla.

Mikrokosmos

Ehkäpä Super Bowlin, CS:GO Majorin tai The Internationalin tärkein vaikutus on se, kuinka ne pystyvät heti saamaan huomion sellaisilta, jotka eivät seuraa peliä säännöllisesti, ja mahdollisesti voittamaan heitä tuleviksi faneiksi.

Kun minulta kysytään, miten tiettyyn esports-peliin pääsee kiinni, ehdotan usein omaa tapaani etsiä erittäin hyvä pelaaja tai tiimi, joka resonoi jollain tasolla – oli kyseessä sitten pelityyli tai pelkästään persoonallisuus ja karisma – ja seurata sitten heidän matkaansa. Matkalla kohdataan usein arkkivihollisia, nähdään huippuhetkiä ja alhoja sekä opitaan pelaajien vahvuuksia ja heikkouksia. Samalla voi oppia pelistä ja siitä, mikä tekee pelaajasta hyvän, jolloin pystyy erottamaan hyvät pelaajat.

Super Bowlin tai suuren esports-turnauksen finaalissa uusille faneille esitellään parhaista parhaat, jotka taistelevat voitosta kuten DAMWON Gaming tämän vuoden Worldsissa tai Astralis edellisessä CS:GO-majorissa, sekä kuumimmat altavastaajat, joita näissä tapahtumissa olivat Suning ja AVANGAR. Kun selviää, keitä onni suosii, katsoja on valmis seuraamaan joukkuettaan ja sen pelaajia tulevalla kaudella.

Tämän takia tarinankerronta ja narratiivin rakentaminen ovat yhä tehokkaampia työkaluja kuin paraskaan syvällinen analyysi. Kauden tai tärkeimmän turnauksen viimeisessä taistelussa alkaa sota uusien fanien ohjaamisesta suurten kilpailijoiden pariin, millä on vaikutusta siihen, ketkä seuraavat ensi vuoden taistoa.